Vauvan ainaoikein-nuttu

Muutama viikko sitten sain ilouutisia, kun opiskelukaveri sai tyttövauvan. Minäpä sitten reippaana marttatätinä ajattelin, että on viimein tullut aika tehdä elämäni ensimmäinen villapaita. Mikäs sen parempi harjoitus, kuin vauvakokoinen nuttu! Löysin tämän aloittelijallekin sopivan ohjeen muistaakseni vuoden 2010 Moda-lehdestä. Täytyy sanoa, että olin aika ylpeä, kun tuloksena oli todella villatakiksi tunnistettava vaatekappale. Tästä rohkaistuneena uskaltanen kokeilla seuraavaksi jotain hieman haastavampaakin mallia. Saumojen suoruudessa ja kohdistamisessa olisi vielä pientä harjoittelemisen varaa, mutta saan uskoakseni tämän pienen käsintekemisen jäljen anteeksi :). Tyty saa kyllä odotella nutun käyttöä vielä jonkin aikaa, sillä tämä pienin koko on 2-3kk. Villatakkikelien alettua pitäisi siis tämän olla jo sopiva, kun neiti ehtii hieman kasvaa. Ohjeesta poiketen virkkasin nirkkoreunuksen ainoastaan hihansuihin ja muut reunat puolipylväillä. Nappeiksi valitsin valkoiset helmiäisnapit ja lisäkoristukseksi ompelin vielä rinnukseen pitsinauhasta pienen rusetin. Mielestäni lopputulos oli aika suloinen. Nyt pitää vain, että pääsisi myös näkemään itse Ihanuuden <3 .="." h="h" ja="ja" onnea="onnea" p="p" v="v" viel="viel">

Tässä vähän referenssiä nutun koosta.

Hihatin

Neuloin äidille Novitan liukuvärjätysta Varpu-langasta hihattimen. Hihatin on neulottu tasona. Hihansuissa on 2o-2n resorit, hihat sekä selkäosa ovat ainaoikeaa. Hihatin näyttää kauniilta siitä huolimatta - tai oikeastaan juuri siksi -, että liukuvärjäys tekee hihoista väritykseltään epäsymmetriset.

Pikkutytön tarhasetti

Sain viisi vuotiaalta tyttöseltä tilauksen: Vaaleanpunainen pipo, säärystimet ja tarhareppu. Ja niissä pitää olla sitten "paljon pupuja ja kukkia". Noh, ehkä en nyt sitten aivan kirjaimellisesti ottanut tuota, koska tein vain yhden pupun ja kukkiakaan en niin vietävästi virkannut. Aika kivasti setti kuitenkin onnistui ja mitä ilmeisimmin pikkuneiti oli tyytyväinen.

Säärystimet ja reppu on siis kudottu suljettuna neuleena. Kukat ja pipon virkkasin pylväillä. Pipon kukkaan ompelin myös pienen pienen tiu'un, joka hauskasti helisee. Pupu puolestaan on leikattu mustasta fleecekankaasta, johon kirjoin käsin ompelulangalla silmät, nenän ja suun. Ihan söpöä, vai mitä :)?!?

Kirjottu hihatin

Kummitädin sisko halusi 1/2-hihaisen hihattimen suojaamaan helposti palelevaa niskaansa. En ole koskaan aiemmin tehnyt sellaista, mutta olin kokeiluun varsin tyytyväinen. Tein hihattimen neulomalla - hihansuun resoria lukuunottamatta - koko ajan sileää neuletta 64:llä silmukalla. Hihat neuloin suljettuna ja selkäosan tasona. Tämä oli varsin helppo ja yllättävänkin nopea tehdä. Lankana oli Novitan musta 7-veljestä ja tähän s-kokoiseen hihattimeen sitä kului noin 180g. Päätin kokeilla hihattimeen myös kirjontaa, koska malli oli niin yksinkertainen. Käytin kummitädiltä saamiani kauniin värisiä täysvillaisia "jämälankoja". Orvokkikuvio onnistui mielestäni todella hyvin ja hihattimesta tuli kaikkiaan hieno.