Maalatut hääkakunkoristeet

Loppukesästä sain kunnian toimia hyvän ystäväni kaasona. Tehtävässäni pääsin tietenkin avustamaan järjestelyissä - etenkin askarteluissa ja koristeluissa. Ystäväni toivoi, että maalaisin hänelle puiset hääkakunkoristeet. Mallia otin etsy.comista sekä tietenkin itse hääparista. Idea puisista uniikeista kakunkoristeista on mielestäni kiva, koska ne jäävät muistoksi tärkeästä päivästä. Maalaminen ja suunnittelu oli sitä paitsi hauskaa! Oikeastaan koristeista tuli aika kivan näköiset, ja onneksi ystävänikin vaikutti olevan niihin aika tyytyväinen. Ylimmässä kuvassa on hääpari ensimmäisen maalauksen jälkeen. Alemmissa kuvissa olen lisännyt hiukan yksityiskohtia sekä morsiamelle hunnun vanhasta pitsiverhon palasta.

Vauvan ainaoikein-nuttu

Muutama viikko sitten sain ilouutisia, kun opiskelukaveri sai tyttövauvan. Minäpä sitten reippaana marttatätinä ajattelin, että on viimein tullut aika tehdä elämäni ensimmäinen villapaita. Mikäs sen parempi harjoitus, kuin vauvakokoinen nuttu! Löysin tämän aloittelijallekin sopivan ohjeen muistaakseni vuoden 2010 Moda-lehdestä. Täytyy sanoa, että olin aika ylpeä, kun tuloksena oli todella villatakiksi tunnistettava vaatekappale. Tästä rohkaistuneena uskaltanen kokeilla seuraavaksi jotain hieman haastavampaakin mallia. Saumojen suoruudessa ja kohdistamisessa olisi vielä pientä harjoittelemisen varaa, mutta saan uskoakseni tämän pienen käsintekemisen jäljen anteeksi :). Tyty saa kyllä odotella nutun käyttöä vielä jonkin aikaa, sillä tämä pienin koko on 2-3kk. Villatakkikelien alettua pitäisi siis tämän olla jo sopiva, kun neiti ehtii hieman kasvaa. Ohjeesta poiketen virkkasin nirkkoreunuksen ainoastaan hihansuihin ja muut reunat puolipylväillä. Nappeiksi valitsin valkoiset helmiäisnapit ja lisäkoristukseksi ompelin vielä rinnukseen pitsinauhasta pienen rusetin. Mielestäni lopputulos oli aika suloinen. Nyt pitää vain, että pääsisi myös näkemään itse Ihanuuden <3 .="." h="h" ja="ja" onnea="onnea" p="p" v="v" viel="viel">

Tässä vähän referenssiä nutun koosta.

Lattiatyyny

Olin jo pitkään haaveillut jättimäisestä lattiatyynystä ja vihdoin sain aikaiseksi toteuttaa sunnitelmani. Vuosien jälkeen naftaliinista kaivettu Singerkin pääsi käyttöön - ja toimi edelleen kuin unelma! Tämän tomaattien muotokielestä inspiraationsa saaneen tyynyohjeen nappasin Material girls -sisustuskirjasta. Tyyny oli helppotekoinen ja onnistui perusompelutaidoilla. (Ohjeessa oli tosin laskuvirhe ja jouduin tekemään tyynyyn yhden ylimääräisen sauman.) Kankaan hankin Eurokankaasta 7,90 euron metrihintaan ja täytteet sain vanhoista tyynyistä, joten kaikkinensa hinnaksi tuli pari kymppiä. Tyyny on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi: kanssa-asuja usein makoilee sen päällä leffaa katsoessaan tai venytellessään, minä käytän sitä sohvalla istuessa jalkojen lepuuttamisen ja välillä nostamme tyynyn sohvan toiseen päähän "selkänojaksi", jolloin lukeminen onnistuu puoli-istuvassa asennossa. Pienessä yksiössä tällainen tyyny tai pari ajaisikin hyvin nojatuolin tai sohvan asemaa.

Vauvan ensipipo ja tossut

Tässä vielä masussa asustelevalle vauvalle virkatut pipo ja tossut. Lankana käytin Novitan Miami-lankaa, jossa on 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Arvelin sekoitelangan olevan riittävän pehmoista vauvan herkälle iholle ja toisaalta lämmittävän syyssäällä enemmän kuin pelkän puuvillan. Tulevat vanhemmat näyttivät pitävän lahjasta ja sattumalta nämä sopivat kuulemma tulevan isomummun tekemään villatakkiin:)!

Tossut virkkasin puolipylväillä kärjestä suljettuna ja kantapään tasona. Näihin ei kovin montaa minuuttia kulunut: kerroksia taisi tulla yhteensä 9-10. En oikein löytänyt sopivaa virkattujen tossujen ohjetta vauvalle, joten koon arvioin vain silmämääräisesti. Vaikuttivat kuulemma suunnilleen sopivan kokoisilta.

Pipon kanssa oli hiukan sama ongelma. En nimittäin löytänyt kuin neulottujen pipojen ohjeita ja täytyi arvioida sopivuus vain silmämääräisesti. Tein piposta aika pitkän, jotta sitä voi pitää eri tavoilla. Reunaan virkkasin palloja, joten se näyttää kauniilta, käännettynäkin. Muuten pipo on tehty pylväillä ylhäältä alaspäin, suljettuna virkaten.

Hihatin

Neuloin äidille Novitan liukuvärjätysta Varpu-langasta hihattimen. Hihatin on neulottu tasona. Hihansuissa on 2o-2n resorit, hihat sekä selkäosa ovat ainaoikeaa. Hihatin näyttää kauniilta siitä huolimatta - tai oikeastaan juuri siksi -, että liukuvärjäys tekee hihoista väritykseltään epäsymmetriset.

Pikkutytön tarhasetti

Sain viisi vuotiaalta tyttöseltä tilauksen: Vaaleanpunainen pipo, säärystimet ja tarhareppu. Ja niissä pitää olla sitten "paljon pupuja ja kukkia". Noh, ehkä en nyt sitten aivan kirjaimellisesti ottanut tuota, koska tein vain yhden pupun ja kukkiakaan en niin vietävästi virkannut. Aika kivasti setti kuitenkin onnistui ja mitä ilmeisimmin pikkuneiti oli tyytyväinen.

Säärystimet ja reppu on siis kudottu suljettuna neuleena. Kukat ja pipon virkkasin pylväillä. Pipon kukkaan ompelin myös pienen pienen tiu'un, joka hauskasti helisee. Pupu puolestaan on leikattu mustasta fleecekankaasta, johon kirjoin käsin ompelulangalla silmät, nenän ja suun. Ihan söpöä, vai mitä :)?!?

Pirtsakan punainen huivi-piposetti

Olinpa joskus tuossa viime talvena ostanut loppuunmyynnistä punaista ja paksua Mambo-lankaa, jonka kohtalo selvisi oikeastaan sattumalta, kun otin kerät mukaan luennolle ja lähdin virkkaamaan :). Piposta tuli peruspipo ja kolmiohuivin tein salomoninsolmuilla. Kotona setti sai vielä loppusilauksen nappiaarrearkustani.

Kirjottu hihatin

Kummitädin sisko halusi 1/2-hihaisen hihattimen suojaamaan helposti palelevaa niskaansa. En ole koskaan aiemmin tehnyt sellaista, mutta olin kokeiluun varsin tyytyväinen. Tein hihattimen neulomalla - hihansuun resoria lukuunottamatta - koko ajan sileää neuletta 64:llä silmukalla. Hihat neuloin suljettuna ja selkäosan tasona. Tämä oli varsin helppo ja yllättävänkin nopea tehdä. Lankana oli Novitan musta 7-veljestä ja tähän s-kokoiseen hihattimeen sitä kului noin 180g. Päätin kokeilla hihattimeen myös kirjontaa, koska malli oli niin yksinkertainen. Käytin kummitädiltä saamiani kauniin värisiä täysvillaisia "jämälankoja". Orvokkikuvio onnistui mielestäni todella hyvin ja hihattimesta tuli kaikkiaan hieno.

Virkatut kotitossut

Virkkasin tämmöiset kotitossut lahjaksi eräälle vanhalle rouvalle. Tossut on tehty paksusta Novitan Mambo-langasta, koska tossujen piti olla lämpöiset. Tein tossuista kooltaan myös hiukan väljemmät ja varsista "liian isot",  jotta ne olisi mahdollisimman helppo vetää jalkaan eivätkä ne kiristäisi. 

("3D" kuva)

Tossujen idea on alun perin Garnstudion sivuilta, mutta muuten nämä on virkattu omasta päästä. Ensin siis virkataan kärjestä alkaen suljettuna - kuten pipoa - niin kauan, että kärkiosa ulottuu lähelle nilkkaa. Sitten aloitetaan tasovirkkaus ja virkataan kunnes tossu yltää juuri ja juuri kantapään taaksen. Lopuksi takaosa ommellaan kiinni. Varret virkataan suljettuna tossun suuaukon pylväisiin. Näitä on helppo ja nopea tehdä ja lankaa/koristeluja/värejä/kokoa on helppo muunnella!

(Ja samat tossut "litteinä".)

Jämälankoja ja keskeneräisiä töitä

Olen tehnyt viimeaikoina töitä päästäkseni eroon jämälangoista. Yksi hyvä keino on tehdä niistä koruja. Tämän rintakorun olen virkannut liukuvärjätystä metsänvihreästä langasta, jota jäi viimekesänä yli poikaystävälle virkatusta laukusta ja piposta. Keskustan koristelin helmillä, jotka ovat itse asiassa rikkinäisestä rannekorusta, jonka löysin joskus kadulta. Lasihelmet sopivat mielestäni hyvin tähän, koska ne eivät erotu liikaa, mutta tuovat kuitenkin ripauksen hienostuneempaa ilmettä.

Sain vihdoin aikaiseksi myös virkata loppuun tumput, jotka ovat pyörineet neulontakorin pohjalla. Aloitin kokeilun joskus vuosi sitten ilman mitään ohjetta ja toinen tumppu jäi muutamaa kerrosta ja peukaloa vaille. Sainpa vihdoin nämäkin tehtyä. Piti vain tutkailla valmista versiota tarkkaan, että osasin tehdä peukuista samankokoiset. Itse asiassa virkkaamalla tumput saa valmiiksi todella nopeasti ja minusta ne näyttävät hauskoilta. Virkkauspinta näyttää kivalta ja erilaiselta kuin perinteisissä kudotuissa tumpuissa. Tosin tämmöiset pylväillä tehdyt tumput eivät tietenkään ole niin tiiviit ja lämpöiset kuin kudotut ja sopivatkin paremmin syksyllä tai sormikkaiden päällä käytettäviksi. Taidanpa virkkailla näitä enemmänkin, kun ovat niin näpsäköitä tehdä. Itse ainakin olen niin kova hukkailemaan käsineitä ja tumppuja, että parempi olla useammat varastossa!

Puuvillainen kesäpipo

Peruspipo puuvillalangasta. Koristeena helmiäisnappi ja virkattu rusetti.

"Keiju"-hartiahuivi

Tämä raikkaan oranssi Novitan Rose Mohair-lanka löytyi poistokorista. (Itse asiassa luonnossa lanka näyttää vielä räikeämmältä.) Ajattelin, että siitä tulisi mukava väriläiskä syys- ja talviaikaan, joten päätin tehdä langasta itselleni jättihuivin, jota voisi käyttää niin hartoilla kuin paksuna kaulahuivinakin. Nimesin huivin jo tekovaiheessa keiju-huiviksi värin sekä salomonin solmujen synnyttämien kukkamaisten kuvioiden ja keveän rakenteen vuoksi, hih. Huivi on kooltaan 90x180 ja siihen meni noin 150g lankaa. Huivi menee kuitenkin pieneen tilaan ja on kevyt kantaa, joten se on helppo ottaa mukaan viileäksi muuttuvien iltojen varalle pienempäänkin laukkuun. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja huivia on tullutkin käytettyä jo monesti hartiahuivina - ehkä pakkasella sitten kaulallakin. Äiti on jopa jo koittanut huivia itselleen havitella, kun se on kuulemma niin hänen värisensä...

Peruspipo ja salomonin solmuhuivi-setti

Halusin tehdä kerrankin pipo-huivisetin. Yleensä olen tupannut tekemään "sitä sun tätä" erilaisista langoista. Päädyin Novitan mohair-lankaan, koska halusin tehdä huivin salomonin solmuista. Mohair on ihanan pehmeää ja pörröistä ja antaa salomonin solmuille erityisen kolmiulotteisen vaikutelman. Salomonin solmut ovat tällä hetkellä yksi suosikki kuvioni. Ne ovat helppoja ja näyttäviä. Alla näkyvä kolmiohuivikin on henkäyksen kevyt ja ilmava. Huivin tekstuuria oli tosin hiukan vaikea vangita kuvaan, mutta toivottavasti tästä saa jonkinlaisen käsityksen. Tein huivista niin ison, että sitä voi käyttää myös hartiahuivina. Alempana näkyvä peruspipo on virkattu pylväillä. Ajattelin, että pipo saa olla yksikertainen niin että huomio kiinnittyy enemmän huiviin huiviin.

Virkattu nappirannekoru

Keräsin pienenä nappeja melkoisen laatikollisen. Tämä aarrearkku oli jäänyt aivan unholaan, kunnes äiti muistutti sen lojuvan kellarissaan. Hän toi ne minulle eilen tullessaan kylään ja pakkohan niitä oli heti ruveta tonkimaan. Nykyään ajattelen napeista ehkä jotenkin erilailla - näen ne enemmän potentiaalisina käsityömateriaaleina kuin kerättävänä kokoelmana - mutta niiden kauneudesta en ole mieltäni muuttanut. Mikäpäs siis paremmin sopisi napille tehtäväksi, kuin koru. Tämän rannekorun rannekeosa on siis virkattu pylväillä Novitan Kotiväki-langasta ja napit on ommeltu tähän virkattuun nauhaan. Kiinnitysmekanismina toimivat itse napit ja korua voi kätevästi säätää omaan ranteeseen sopivaksi.

Lahjarasia vanhasta postikortista

Taittelin tämän rasian viimevuotisesta syntymäpäiväkortista. Näin kaunis kortti sai uuden elämän. Minusta rasiasta tuli niin ihana, etten tiedä raaskiiko sitä edes kenellekään antaa :)! Idean ja ohjeen löysin Vihreän rouvan sivuilta. Ohje on todella helppo ja melko nopea toteuttaa. Kunhan viivat ja taitokset on saanut mitattua, rasia valmistuu hetkessä. Jos sinulla on siis vanhoja kaksipuoleisia kortteja, joita et halua enää säilyttää sellaisenaan, kierrätä ne rasioiksi!

Simpukkaa, tupsua ja palloa

Tässä jälleen muutama vanha väkerrys sekä yksi uusi baskeri. Nyt ei taidakaan tämän enempää olla tekeleitä valmiina tai varastossa, joten ei kun hommiin!

Nallelangasta virkattu musta-vihreäraidallinen miesten tupsupipo (tai miksei naistenkin :)).

Tämä simpukkakuvioinen pipo on yksi lemppareistani. Kuvio on kaunis, hiukan pitsimäinen ja aaltoileva. Varsin tyttömäinen siis! Malli on Garnstudiolta. 

Edellisen pipon jämälangoista taasen syntyi tämä raidallinen pallobaskeri. Ohje on alunperin jostakin ystäväni omistamasta Novitan lehdestä ja ensimmäisen baskerin jälkeen olinkin jo koukussa! Malli on kohtalaisen helppo tehdä ja myös kaunis.

Ja alla näkyvässä kuvassa sama mallikerta, mutta baskerissa on vähemmän leveyttä ja pidempi resori. Lumivalkoinen lanka sopii tähän mielestäni kuin nenä päähän ja jos tällä baskerilla olisi nimi se olisikin ilman muuta "Lumipallo". :)

Ensimmäinen lähetys

Alan nyt siis pitää myös käsityöblogia. Tervetuloa seuraamaan Puuskaradion lähetyksiä ja kommentoimaan! Tässä joitakin viimeisimpiä tuotoksiani näin alkupaloiksi:

Alla näkyvä nallepipo on lahjaksi perhetuttavan vastasyntyneelle pienelle pojalle. Tein tämän ihan kokeilupohjalta. Korvat ovat ehkä hiukan pienet, mutta muuten onnistui ihan kivasti :).

Tämän pussukan puolestaan tein myöhästyneenä synttärilahjana ystävälle, joka tarvitsi uuden suojapussin kuukupille.

Tämä rintakoru on myös synttäri-/läksiäislahja toiselle ystävälleni. Alla olevassa kuvassa sama tuote lahjapaketissaan. Kääräisin korun sanomalehteen, jossa oli kasvien kuvia ja virkkasin villalankaa ketjusilmukka-lahjanauhaksi ja lisäsin pitsitä jääneet jämät rusetiksi.